TRYGG.
Nyt, neiti!
JULIA (närkästyvinään).
Huu!
Miks' säikähytät mua tällä tavoin.
Sedälle kantelen, jos mua näin
Sä häiritset, sen sanon eeltäpäin.
TRYGG (kummastellen).
Mä säikähytin?
JULIA,
Niin.
TRYGG.
Mut millä lailla?
JULIA (ensin vähän epäröiden, sitten hyvin vakavasti).
Kiireelläs, askeleillas kaiukkailla.
TRYGG.
Ei kiire kuulu juuri ikähäin.
JULIA.
Siis säikähdyin, kun kolkot kasvos näin.
TRYGG (suuttuneena).
En ennenkään niit' ole ollut vailla.
JULIA.
Kas niin, taas kiehuu veresi jo sun,
Mut anteeks' suon, jos anteeks' suot sa mulle.
Useinpa myös mä, raukka, kiivastun,
Mut leppyissäs taas lepyn sinullen.