TRYGG (itsekseen).
Ain' altis mielen vaihtelulle,
Ja vanha Trygg saa noutaa mieltä sen.
Hän enkeli on, vaikk' on oikkuinen.
JULIA (itsekseen).
Jos viel' en väännä, pillist' äänt' ei tulle.
(Kovaa.)
Vihoissas seisot, suuta murtaen.
Tahdotkos, että itken sulle,
Sinulta rauhaa kerjäten?
TRYGG.
Oi joutukaa! On matkaan mulla hoppu.
Trygg kyllä koittaa täyttää tahtonne.
JULIA.
Tuo lupaus on riidallemme loppu.
{Antaa kirjeen hänelle.}
Tuo maalarille vie. Lie raskas se?
TRYGG.
Siunattu olkaa, taas te nauratte.
JULIA.
Se anna maalarille ainoastaan,
Sedälle, sille, joka tiellä vastaan
Tulevi, älä sitä näyttele.
TRYGG.
Viel' eikö neiti muuta tarvitse?
JULIA.
Trygg, päästä kieles sulkuhampahastaan,
Äläkä kaupungista tullessas
Nyreä ole vanhaan tapahas,
Kun matkakumppanis kanss' olet tiellä.
TRYGG.
Hän kysykään, en vastausta kiellä.
JULIA.
Ei säästämän sun pidä sanojas.
Selitä sitten kumppanilles vielä,
Kuin tekisit sen vapahalla miellä,
Kuink' olla saa hän täällä varova,
Jos tahtoo herras suosion hän voittaa.
Ja sano, että maksaa vaivaa koittaa
Miellyttää miestä, joll' on niiljona. —