TRYGG.
Niin kyllä!
JULIA.
Älä naista minua
Sekoita siihen. — Kurjuuttansa soittaa
Sen täytyy täällä — vielä ilmoita —
Alati herras korviin nöyrin kielin
Ja ruikutella aina raskain mielin.
Siis surkeimman hän muodon ottakaan,
Huokaillen: en voi, en voi, ainiaan.
TRYGG.
Se hiiteen vie sen. —
JULIA.
Vaiti, kuuleppa!
Ja sano, että itku, nöyrät tavat
Sydäntä herras parhain liikuttavat.
Ja että jäykälle hän jäykkä on,
Mut auttaa sitä, jok' on saamaton,
Ja että sanat: en voi, mahdotonta,
Jo saivat herras auttamahan monta.
TRYGG.
Täst' iva syntyy — —
JULIA.
Kas, viel' liekkii tulta
Vihasta, nään mä, vanha povesi.
Siis viel' en anteeks' saanut sulta — — —
TRYGG.
Voin pantiks' antaa harmaat hapseni — —
JULIA.
Siit' että tahdot kaikki kieltää multa? —
TRYGG.
Siit' ett'ei totta puhu mamselli.
JULIA.
Mut miksi kieltää, koska auttaa saattaa?