JULIA.
Ei, nyt mun vuoron' on,
Vaikk' en, kuin sa, ma ole tunteeton.
FRANK (suuttuneena).
Tulinko siis tuonlaisen riemun tähden
Mä tänne susimaahan, missä saan
Hapata kenties viimein kokonaan?
Olinpa pöllö, jälkeenpäin nyt nähden.
JULIA.
On kaunis alku! Hapatako voit
Sen luona, jok' ol' ennen sulle kallis?
Ja synnyinmaalles susimaan sa soit
Nimeksi! Tuot' en sulta kuulla sallis.
Jos hapata et tahdo, istu vaan,
Mun rauhass' olla suo, käy maalaamaan.
Ainetta saat, jos tottelet vaan mua.
Paletti kätehes nyt kohdastaan
Alkaakses kerran työtäs aiottua.
Näät neidon suuttuneen. Ma malliks saan
Nyt tulla.
FRANK (vaipuneena itseensä).
Siis jää, toivo autuuteni,
Paikassa, jonne kauan halusin!
Hyvästi onni, saada painaakseni
Kalliinta aarrettani sylihin!
Vain nimi, varjo, onnen' olikin!
JULIA (liikuttavasti).
Mut Aksel, Aksel!
FRANK.
Käytöst' tät' ei kanna
Mies kunnian. Ja sen, joll' lempen' on,
Ollenkaan sortaa itseän' en anna.
Mä taidemiesnä saavuin talohon,
Enk' ole minkään orja tahdoton.
JULIA.
Mut Aksel, kuule!
FRANK.
Mua jumaloimaan
He rahamiestä pyytää tohtivat. —
Rukoilla hänt'! Ei, ennen korvans' soimaan
Ma kirouksill' laitan. Pohatat
Mä jättää tahdon kaikki kopeat.
JULIA (ottaen häntä käsistä).
Kuink', Aksel, olla voit noin raivoovainen,
Ett' arka tyttös sua kammoksuu?
En maalaritar enkä taide-nainen
Ma ole, kaavas saakoon joku muu.
Mies hausk' ei ole, joka kiivastuu.
FRANK.
Et suonut suudelmaa!