JULIA (suutelee häntä keveästi otsaan ja irroitaksen).
Oi laske armas, hän se onpikin!
TOINEN KOHTAUS.
v. Dann. Frank. Julia. v. DANN. On kaunis päivä.
FRANK.
Liiaks' aurinkoa.
v, DANN. Se siitä juuri viehätystä saa.
FRANK.
Mun mielestän' ei, anteeks antakaa.
v. DANN. En käsitä ma moista arvelua.
FRANK.
Salin liika valo rasittaa.
v. DANN.
Ikävä, että ei näin avaraa
Tääll' ole yhtään toista kammioa.
FRANK.
Siis suuren tään tok' otan kernaammin.