ROUVA BINGEN.
Mit' tahtovat he, saanen heille antaa.
v, DANN. Peitotko?
ROUVA BINGEN.
Niin, mä myöntää saanen sen.
v. DANN. Siin' oikein teette mulle mielehen.
ROUVA BINGEN.
Huokeesti huoiistun, kun paljon kantaa
Suruja sain.
V. DANN.
Mut' aika surujen
On mennyt, toivon sen?
ROUVA BINGEN.
Niin kiitos Herran!
On kumma, että nuoreen maalariin
Niin kiivastuin, vaikk' katsoa sain kerran
Sen silmiin läsnä.
v. DANN.
Kuinka?
ROUVA BINGEN.
Silmiin, niin!
Kun nuorna katsoin täällä enkeliin,
Valoa silmiss' sen vaan näin sen verran.
v. DANN.
Ne muistatten, vaikk' kohta seutumme
Te saitte jättää nähtyänne ne,
Ja niiden sammuttua palasitten.