FRANK (huolimatta Juliasta, kiivaasti v. Dann'ille).
Mit' tarkoitatte tuolla lauseella?
v. DANN (tulisesti).
Ma tarkoitan…
(Malttaa mielensä.)
Ei, ollaan ystävinä.
Te ette kysy, enkä vastaa minä.
Kätt' antakaa.
FRANK.
Miks' sitä kieltäisin.
v. DANN. Pianpa kiivastun.
FRANK.
Niin minäkin.
JULIA (itsekseen).
No kiitos taivaan, siis jo myrsky tyyntyy.
v. DANN (hiljaa Julialle).
Tuost' tosi taideniekka vielä syntyy.
(Frankille.)
Alussa sota meill' ol', ystävä.
FRANK.
Se rupesi jo melkein syttymähän.
v. DANN. Mun kiivaaks' saattaa puhe pistävä.
FRANK.
Ja mun, kun mulle herroin' ylpeillähän.