JULIA (varkain Frankille).
Mun tähten', Aksel, mieltäs hellytä.
v. DANN.
En kielt' tuot' ymmärrä; mut siitä vähän!
Silmänne sielulleni tulkki on,
Sovittain mulle kaikki vähin erin.
FRANK.
Jos niin on laita, kiitos kohtalon
Perusta olkoon tästä, jonka perin.
v. DANN. Isältäkö vai äidilt' tuli se?
FRANK.
Ei, hyvä herra, teitä koskene
Silmäini satu. Olkootpa ne kenen
Tahansa, lie teist' yhtä. Sivumennen
Peruksi jouduin sanomaan ma ne,
Kun lasna täällä kuulin niitä ennen
Siks' arvelevan naapuriemme.
v. DANN. Ma kummaksun.
FRANK.
Se loppuu. Tehdään työtä!
(Trygg'ille.)
Saaliinne, ukko, pankaa paikalle,
Te työssä tässä saatte olla myötä
Ja noihin kolmeen akkunahan lyödä
Peittonne.
TRYGG.
Kuinka saan ne riippumaan?
FRANK (viitaten pöytään päin).
Vasara, naula ota, joutuisaan!
TRYGG.
Läp' peiton toki ei voi lyödä naulaa.