Tuli ruhtinas, sodan urho,
Neidon etehen töytäsi hän:
"Gallin, Rurmarin poistit,
Eessäs' kolmas on, Klesamor.
Kielin eipä hän voittaa taida;
Taisteluin verikentillä hän
Vaikeni, hänen miekkans'
Kieltä kuoleman haastoi vaan.
Rohkeutta sa suosit, impi,
Taistelut sua viehättävät;
Niit' on tarjona, joudu!
Morsiokseni antau!"
Sammalpaadelta nous' Oihonna,
Nuorukainen kun lausui tuon,
Käteen tarttuen katsoi
Häntä silmihin kysyviin.
Lausui: "Minusta aina olit
Parhain veljistä, Klesamor sä,
Yksin Morvenin maassa
Miekan tulta kun rakastat.
Shelmasta kun sa kaukomaille
Läksit mainetta saavuttamaan
Aatoksenipa seuras'
Usein sinua mertten taa.
Väre hengestä suurten isäin,
Lähde sotias' sotimahan,
Vihamiehille näytä
Vielä Finjalin kuntoa.
Ja kun laulaja kaukaa tulee,
Kilpisalissa istuva oon,
Vierellään minä istun,
Kuunnellen, nimes' kuuluisko.
Jos on kohtalos' aikaisehen
Nousta pilvien henkien luo,
Alas sieltä sä katso,
Kyynelissä sä näet mun.
Usein yksin ma kankahalta
Iltapilviä katsova oon,
Usein kaarevan otsas',
Tummat kähärät muistav' oon.