Lempen' ei ole morsiamen,
Onpi sisaren, Klesamor, vaan;
Sama kasvatti meidät
Isä, Morvenin kuningas."
Lausui ruhtinas: "Aaltoin impi,
Ei Morannal sun isäsi oo,
Et oo siskoni! Kenpä
Syntys' tuntevi kaukaisen?
Kaukaa täältä sä sinisilmäs'
Päivän valohon, heräten, loit.
Meren anti, ei vaimon,
Ompi tytär Morannalin.
Ehkä autuas aalto nousi
Kevättuulilla päivähän päin,
Vaipui taasen ja sinut
Valkovaahdosta synnytti."
Impi otsalle nuorukaisen
Painoi huulensa hymyilevän
"Veljen' oot sinä. Voinko
Olla veljeni morsian?
Kaukaa saapuva sulhon' ompi.
Niinkuin pilvien hattara hän,
Niinkuin vuorilta myrsky
Arvaamatta hän ilmestyy."
Kolmas laulu.
En tuuloseksi syntynyt, aalloks' en,
Vaikk' ei, kuin muiden, poveni liiku,
On neidon sydän, lämmin ja sykkivä,
Jääkuoreni alla mullaki myös.
Ken Lora-laakson hirviä ajelee?
Ovilta kai'un vapisevilta
Kajahti torven iltama-säveleet,
Ne helmassa nukkuu hämärän nyt.
Kuss' aallot Kronan tummina kulkevat
Sivutse tammein saartaman paaden,
Naismetsästäjä on lumi-ihoinen,
Se aaltojen imp', Oihonna se on.