Mies lausui: "Miekkain kalsketta kuullut oon
Ma linnasta, ja kolmasti kilpeen
On lyönyt ruhtinas, sotahuuto käy
Jo miehestä mieheen; tietoni se."
Nous' silloin riemahtaen Oihonna. "Mies,
On toimes päättynynnä," hän lausui,
"Vie kuninkaalle minulta tervehdys;
Kun aamu se koittaa, tornissa oon."
Neljäs laulu.
Miks' Hjalmari viipyvi?
Hält' Innishonnako laaksoissaan
Ois' innon ryöstänyt, oisko
Hän sanans' unhottanut?
Jo rannalla Morvenin
Käy koitto, kummulla hämärtää
Kuninkaan torni, sen alla
Wiel' unissan meri on.
Oihonna, et vielä näy,
Miss' uneksit meren neito sa?
Jo nouse, vanha Morannal
Hän kaipaa sua, valoaan!
Ei nää valon nousua hän,
Ikuinen häll' ompi silmäss' yö,
Ei, kuinka morsion lailla
Maa hymyy laistossa koin.
Mutt' tuulosen vilppahan
Hän tuntee torninsa aukosta
Ja uimalintujen kuulee
Jo lentoon lähtevän hän.
Käy aalto, sen kuulee hän,
Ja sua, Oihonna, hän kutsuu näin:
"Sä joudu lapseni; päivän
Mä kuulen ääniä jo."
Ja aaltojen neitonen
Tuo säde viileä vuoriston,
Lähestyi kuuntelevaista:
"Mä tervehdin, isä, sua.