Mä ääniä kuulen kuin
Teräksen kalsketta rannall' ois'
Sä katso, sotahan josko
Jo Shelman sankarit käy!"
Ja neitonen katsehen
Loi hurmatun avaruutehen,
Ja aamun rusko se hällä
Sai kasvot purppurahan.
"Oi isä, mä joukon nään,
Se laskee vuorilta verkalleen,
Kuin pilvi myrskyjä täynnä
Se vierii laaksoa päin.
Mutt' tyynenä meri on,
Jo päivä silmänsä aukaisee,
Ja syvyys vavisten välkkyy
Ja taivas kirkasna on."
Suruisena hymyili
Nyt vanhus, pianpa kuitenkin
Hän nousi jalona, innon
Sai henki sanelemaan:
"Sä ruhtinas taivahan
Ja tähtien, sua tervehdin,
Sua, aurinko, ikinuori
Jok' oot ja kuihtumaton,
Mun riemuni muinoinen,
Mi loistat vielä mun muistossain,
Vaikk' yö mun silmäni peittää
Ja mielein pimeä on!
Et tarvinne tänään kai
Sä peittää kasvojas' häpeestä,
Ett' ois' Morannalin poika
Sodasta paennut pois.
Kuin isänne väkevät,
Gall, metsän ruhtinas, Klesamor,
Sä miekkain ystävä uljas,
Ja Rurmar, laulaja sä,
Te retkille sankarein
Nyt käykää, Finjalin poluille!
Katoopi kaikki, ikuinen
On töiden kunnia vaan.