Ken kaatua nuorna saa
Kanss' sankarein, hän on autuas.
Hän niinkuin salama lentää
Ja iskein sammua saa.
Kuin sammuva hiilikko
On vanhuus vaan. Kotiliedellä
Se kituu, tuhkahan sain muu
Ja unehtuu siten pois.
Miks' Hjalmari viipyvi?
Hält' Innishonnako laaksoissaan
Ois' innon syöstänyt, oisko
Hän sanans' unhottanut?
Mä aaltojen kuohua
Ja tuulta pohjosen kuulen tok';
Se yhä kiihtyen lentää
Ohitse korvieni."
"Oi, isäni, pohjassa;
Yö jälleen nousevi taivaalle
Ja päivä vavisten haihtuu
Selillä aaltojen pois.
Ja pilvien pimeyteen
Myös meri peittyvi, harmaana
Garmallan kallio päältään
Pois hyrskyn vaahtoa luo.
Ja valkeat lainehet
Jo ryntää rantahan, törmällä
Myös honka vavisten huojuu,
Kun kiitää vihuripää.
Wiel' ei näy purjetta;
Etäällä mustassa pilvessä
Waan välkähtää valo joskus,
Se lokin siivestä lie."
Hän vaikeni. Pauhasi
Jo myrsky täydessä vauhdissaan,
Ja aallon vonkuva huoku
Syvyyden povesta nous'.
Ja tulissa ilma ol'.
Ja kolkkoin vuorien ylitse
Kovemmin myrskyä kulki
Nyt taivaan jyrinä suur'.