Lempiös! Sua kutsuu jumalainen,
Voittoon seppelöitty, hennokainen;
Neittä syleile! et neittä vainen,
Kaikki mailmat syleilet.
Köynnös liehuu, viinimarjat läikkyy,
Senpä luona riemulaulut räikkyy!
Kerjurillei vallat, aarteet väikkyy
Alta viiniköynnöksen.
Nuori! liennä liekkis immen huulla!
Juo! ei kypsy marjat marraskuulla;
Elon riemut nauti naurusuulla;
Halla sitten riemut vie.
Odottava.
Oi tiet'! ei pitkäksyis sydän raitis tuota,
Mut pitkäksyy sitä sairas vartoellen.
Kons' saapuu armas — autuahinna vaipuu
Helmaani aaltoavaan?
Hän tästä kulkee, josko hän mieli metsän
Poluilla hienoa jalkaa hietaan hiertää,
Tai josko mieli aaltoa läikkyväistä
Reimana viiltämähän.
Paadelta niemen, suojana käyrä mänty,
Tähystän, silmäni luoden vuorotellen
Ma tielle ynnä salmea tyyntä pitkin,
Peilinä kiiltelevää.
Täss' kuuntelen ma. — Vaiti te laululinnut
Oksilla metsolan! Teilt' en virttä pyydä;
Vaan hiljaa airon-loiskehen ääntä kaukaa,
Tai hänen asteluaan.
Waan turhaan! Luot' ei armahan viesti viihdä
Mun korvan' kaipua! peipon liirut untuu
Waan seudun rauhaan, niin käen sointusa huokuu
Kaikuhun untuvi myös.
Päin metsää katson: arkana lammaslauman
Palaavan nään pölypilven kesken kotiin;
Jos silmään pitkin aaltoja — ruskoss' illan
Vilkkuvi lokkeja vaan.