Hymyilyt kaikki, tuon ihatarten parven,
Ku säikkyin lensi hirviön alta karkuun,
Keräilee luokseen, mitkä sun otsas kirkas,
Mitkä sun viehkeä suus.
Ma katson sorjain leikkiä hetken aikaa,
Kuink' uudet hemmet perhoja noita viettää,
Siks' kunnes itse perhona leijaan myötä
Virmana leikkimähän.
Itkuista, joilla talveas kastin, tyttö,
Kevääsi kauno-kukkia palkaks' suonee;
Huokuista, jotka kalpea suus' mult' otti,
Terveeltä suutelun saan.
Tuutulaulu sydämelleni.
Uinu, syömmeni rauhaton,
Riemut unhota, murheet maan!
Toiveet ei saa rauhaas sortaa,
Untas ei unihaamut!
Päivää vieläkö katsellet?
Minkäs siltä sä varronnet?
Haavoillenko polttaville
Kukkaa vilvottavaista?
Silmäs luo, sydän kurja, kiin'!
Päivän ruusuja kyllin näit;
Unten öinen maa vain kasvaa
Lääkeyrttiä sulle.
Niinkuin lilja sa uinu pois,
Jonka taitteli syksyn sää;
Niinkuin nuolten alle kauris
Vertaan vuotaen untuu!
Miksi itkisit entuuttas,
Muistain, ett' olit autuas?
Kerran täytyy kevään laata,
Riemun riutua kerran!
Kevätpäiväsi siekin näit;
Ainaiseksiko luulit tuon?
Ellös talven varjoist' etsi
Armaan leimua enää!