Haudan reunall' otelmaa,
Tyrskymerten kuljentaa,
Riento kaukaisuutta päin —
Tuota oot sa, elämäin.
Missä tyynen valkaman,
Mielen rauhan saavutan?
Miss' on toivon kultamaa,
Jot' en konsaan unhota?
Aalto purtta eksyttää,
Yllä vinkuu myrskysää;
Yhtä kaukaa vieläkin
Pilvi siintää silmihin!
Aatos.
Aatos, kas kuin lintu liitää
Halki ilman iloiten!
Sullakin on siivet kiitää,
Avaruutes itseinen.
Ällös surko, että jalo
Vielä kiinnyt multihin.
Kiidät niinkuin lintu, valo —
Vapahamp' oot kumpaakin.
Jos on maassa riemu, keiju
Riemun kesken itsekin!
Jos on murhe, loitos leiju
Korkeampiin mailmoihin!
Hyljätty tyttö.
Lehdet, ruohot ja kukkaset,
Liljat vaaleat, kosteiset,
Ruusu lempeähymyinen,
Teistä solmin hääseppelen.
Muistokukkanen Vellamon
Rannall', oksas on oaton.
Oi! sun kaltaises kuink' on tuo,
Jonka rintani ilmi luo,
Joll' on okaita oksillaan
Ja mun mieltäni vihloo vaan!
Vuo ja koski, häävirttäin soi!
Armaat lähtehet, aallot, oi!
Aikaa uutta te laulelkaa,
Niin voin mennehen unhottaa,
Elon tuskineen leikkineen
Ja mun lempeni pettyneen!
Koski, mulle häävirttä soi!
Armaat lähteet ja aallot, oi!
Laulakaatte jäähyväiset
Pettäjälleni ainaiset!