Kesäaamull' istui impi
Avoimessa akkunassa;
Mutta nurmen kukkasilta
Saapui perho kultasiipi,
Istui immen kiehkuroille.
Ikkunan tää sulki, perhon
Kiinni otti, hempi häntä,
Koitti sitten kesytellä:
"Äläpä karkaa, kaunis vanki!
Suutelosta, hyväilystä
Iloitse ja viihdy täällä!"
Turhaan! Milloin vaan pääs' irti,
Ruudullen se lensi liehuin.
Vihdoin rauhatonta säälein
Impi aukais ikkunansa:
"Lennä sitte, kiittämätön,
Viestin vientiin kaltaisilles:
Älköhöt niin halust' tulko,
Kun ei heill' oo halu jäädä!"
Immen mielt' älä samenna!
Lähteell' istui neitonen,
Huuhtoi siinä jalkojaan.
Lauloi lintu puussa näin:
"Älä vettä samenna,
Taivas siinä tummenee!"
Tyttö silmäns' ylös loi,
Kyyneleiden virkki näin:
"Ellös vettä surko, sie,
Lähde jälleen selkiää!
Vaan kun mun täss' seisovan
Nuorukaisen kanssa näit,
Miks' et hälle lausunut:
Immen mielt' älä samenna,
Ei se konsaan selkene,
Taivas siin' ei kajasta?"
Kesä-yö.
Metsän tyynell' lammikolla
Kesä-yön ol' hauska olla;
Siimojain ma syvään viskoin,
Aallon harjaa purteen kiskoin.
Mutta rannall' laulurastas
Lauloi, jotta metsä vastas,
Kunnes närkästyin ja huusin:
"Pistä siipes alle suusi!
Älä virttä enää päästä,
Huomiseenkin jotain säästä!"
Mutta kuules, rohkee vastaa:
"Poika, lakkaa onkimasta!
Maita, vettä katseleisit —
Itsei yöllä laulaneisit."
Ja ma nostin ylös silmän,
Kirkkahan näin maan ja ilman.
Oman kultain kuvan esiin
Loihti taivas, maa ja vesi.
Lintu, aivan niinkuin luuli,
Laulun tään mult' oitis kuuli.
Rauha.
Usein lausuu äiti mulle:
"Kaks' soi lahjaa Luoja sulle
Turvakses, kun mailma pauhaa —
Viattomuus ja tunnon rauha."
Rauha, äit', on hukkatiellä;
Jos se löyttävä on vielä,
Älä vaadi, että heitän
Hänet, joka multa vei tän.
Yksin hänen vaimonansa
Saan ma rauhan uudestansa.
Muuttunut.
Ennen mua ne pitkin päivää torui,
Milloin retkui kaulus, milloin kaulakoru,
Hiukset olin asetellut väärin,
Peilin eessä liian vähä häärin.
Nyt jo kaikki muuttui. "Mik' on sulla,
Tyttö, kun et tahdo valmiiks tulla?
Hirveää, noin kauan peilaella,
Silmiään silailla, kaunistella!" —
Mikä näin nyt entis-tavat kumos?
Mikä tenho mieli raukan lumos?
"Tiesi ken", soi sydämmeni kuisku,
"Ellei ehkä sulhanen ja muisku."
Pitkä päivä.