14.
Lehdoss' istui Minna,
Katsoi seppeltään,
Joka suloisinna
Häll' ol' sylissään;
Kyynel kukkaselle
Siinä helmehtii,
Mutta seppelelle
Virkki hellä niin:
"Jos saat jäädä, hempee,
Kullan tukkahan,
Tuoksu siihen lempee,
Kevätt' ainian!
Jollei keltatukkaan
Hän sun jäädä suo,
Silloin kyynel-rukkain
Piilost' ilmi tuo!"
15.
Luonto, kuinka mulle voit sa
Vihastuakaan?
Muille kauneutta soit sa,
Etpä mulle vaan.
Piiriään kun hyppy sulkee,
Minä syrjään jään;
Jolsan ohi kaikki kulkee,
Häntä hyljitään.
Niinkuin muilla, sydän mulla
Sykkii, armastaa.
Miks' mun täytyy yksin olla,
Halveksittuna?
16.
Kolmest' äiti tytärtänsä kielsi:
Huokaamasta, nurkumasta ynnä
Konsaan antamasta pojan suuta. —
Äiti, jos sun tyttäres ei riko,
Riko viime-kieltoas, oi sitten
Ensimmäisen rikkoo hän ja toisen.
17.
Tyttö solmii Juhannuksen-yönä
Vehmaan laihon korsiin hentukaisiin
Silkkilankaa kaiken-karvallista.
Huomenelta käy hän sinne sitte
Tulevaisen onnen tiedustukseen.
Kuuleppas, kuink' impi tuossa toimii:
Jos on musta, murheen korsi noussut,
Surren haastelee hän muiden kanssa.
Jos on riemun puna-korsi noussut,
Riemuiten hän haastaa muiden kanssa.
Jos on vihree lemmen korsi noussut,
Riemuitsee hän hiljaa sydämmessään.
18.
Poika suuttuneena lähtehelle
Lausui: "nurmen silmä, häijy lähde!
Tuhannesti on jo tyttöseni
Kasvojaan sun kalvoos peilaellut.
Vaan et hoida kuvaa kallihinta,
Kasvoj' armahan et säilytä sä.
Hänen mentyään myös kuva karkaa,
Ja ma turhaan tuota etsin sitte.
Rankaisenko sinua, häijy lähde,
Aaltos vellon, ojitan sun kuiviin
Taikka tallaan kukkarantas ratki?"
Mutta lähde rukoellen lausui:
"Poika, miksi minua rankaiseisit,
Aalton' velloisit, mun ojittaisit,
Taikka tallaisit mun kukkarantain?
Oonhan ainoasti veden neito,
Joll' ei lämpöverta suoniss' ole,
Jok' en lemmi, jot' ei kukaan lemmi.
Pahemp' on, ett'ei sun sydämmessäs,
Oman rintas lämpölähtehessä
Tyttös muisto säily kauemmin kuin
Sulossaan hän seisoo silmäis eessä."