19.
Tyttö lausui äiti-vanhukselleen:
"Etkös syksyll' laita mulle häitä?"
Äiti virkki: "Kevääks' anna jäädä,
Kevät, tyttö, sopivin on häiksi;
Kevääll' laatii lintunenkin pesää." —
"Miksi kevät sopivin on häiksi?
Kevääll' lintu pesii? Entäs sitten?
Äiti, joka vuoden-aika sopii
Sille, ken joka vuoden-aiall' lempii."
20.
Esko haastel' aamutähtöselle:
"Armas aamutähti, taivaan tyttö,
Mitä toimii Ella noustuaan ja
Hartioilleen hunnun saatuansa?"
Aamutähti vastaten näin virkkoi:
"Poika parhain, Ella noustuaan ja
Olkapäilleen hunnun saatuansa
Akkunastaan katsoo kyynelsilmin
Minuun, sitte silmän luo hän länteen."
Esko jälleen virkki: "Ompa hyvä,
Että aamutähtee katselee hän,
Puhtautta sydämmen se tietää;
Hyv' on, että kyynelin hän katsoo,
Sydämmensä hellyyttä se tietää;
Mutta parast', että länteen katsoo,
Sillä länness' ompi Eskon mökki."
21.
Poika lausui neitoselle:
"Karkaat aina, armas tyttö,
Milloin vaan sua syliin pyydän;
Sanos sentään, löysitkös sä
Konsaan tyyntä turvapaikkaa,
Ennenkuin mun syliin' piillyit?"
22.
Sotamies tul' talonpoian pirttiin
Puujalalla, iän taakkaa kantain.
Talonpoika hälle ryypyn kaas' ja
Tarjos, lausuin sotavanhukselle:
"Sanos, taatto, millä mielin olit,
Kun sua sodass' saarsi viholliset,
Pyssyt paukkui, surmanluodit vinkui?" —
Vanha sotur' lasins' otti lausuin:
"Niinkuin sie, kons' syksyll' ympärilläs
Rakeet vinkuu, sinkuu salamat ja
Omilles sä korjaat pellon viljaa."
23.
Poika pyrki immen ikkunasta
Kolme pitkää iltaa perätysten,
Kolkutti ja pyysi sisään päästä.
Ensi yönä sai hän soimaukset,
Toisna sai hän nuhtehet ja pyynnöt,
Kolmanna jo akkunan sai auki.