Auk' on kullan akkunainen;
Jospa oisin outo lintu,
Lentäisin het' armaan luokse.
Häkkihin mun tyttö sulkis,
Lasin siinä veellä täyttäis,
Kolon hampun siemenillä.
Virkkaisinpa hälle: "tyttö,
Vie pois siemenet ja vesi!
Tiedä, vilpas pikkulintus
Juo vaan lemmen kyyneleitä
Syö vaan hemmen suuteloita."
Ensimmäinen suudelma.
Kiils' iltatähti hopeehattaralla,
Hält' impi kysyi varjolehvän alla:
"Mit', iltatähti, taivaass' ajatellaan,
Kun armast' ensikertaa suudeskellaan?"
Ja kaino taivaan tyttö vastuun suopi:
"Maan päälle silmäns' enkel'parvi luopi,
Kun oma autuus kuvastuu tuoss' ilmi;
Pois kääntyy yksin kuolo — kyynelsilmin."
Älä karkaa.
Arvaas, viekas tyttö, kuinka
Syksyll' laulurastaat pyyttään
Linnustajaks minä rupeen,
Oo sa rastas olevinas!
Kuules, lintumies nyt lausuu:
"Älä karkaa, kaunis rastas,
Huoletonna tertull' istu,
Paula sulle ei tee vammaa,
Hivelee vaan hiljaa kaulaas!"
Äikkis! jouduithan jo paulaan
Suutele mua, niin sun lasken!
Suudelman toivo.
Lähteell' istuessain unelmissa
Suudelman ma kuulin huulillani
Toisellen näin hiljaa haastelevan:
"Kas, hän tulee tuolla, kaino impi
Tulee tuolla; pienen hetken päästä
Istunen sen ruusuhuulosilla.
Uskosti mua kaiken päivää kantaa
Hän, ei henno maistaa mansikaista,
Ettei huuhtelis mua marjan mehuun,
Eipä henno juoda lähteen vettä,
Ettei murtelis mua lasin laitaan,
Hiiskua ei henno lemmest' yhtään,
Ruusuhuulelt' ettei leyhyttäis mua."
Lempi.
Tytärtänsä toruin äiti virkki:
"Tyttö, lemmelt' oon sua varotellut,
Turhaan varotellut — sen nyt huomaan."
Tytär virkkoi: "Äiti ootpa tuima!
Jos hänt' telkein takana kartteleisin,
Päivänsäteen kanss' se sisään lentäis:
Jos ma ulos karkaisin kuink' kauas,
Tuuli tois sen huokailut mun korviin';
Jos ma silmäin sulkisin ja korvain,
Sukkelaa hän suikkais sydämmeeni."
Erotus.