Niin hän lausui. Hetken ääneti
Tyttärensä seisoi, silmänsä
Vihaisen tää vanhuksehen loi.
Mut kun keksi tämän tyyneyden,
Leppyi kohta, vanhan harmaata
Päätä suuteli ja virkkoi noin:
"Käy, Miljutin, hellä hoitajain,
Käy nyt eeltä kotiin verkalleen;
Kylpeä mä tahdon purossa,
Jos ois heltehellä tomua
Kasvoihini ehkä tarttunut
Ja mun valkoisehen kaulaani;
Sitten koreeks ruhtinallemme
Laittaudun ja riennän linnahan."
Verkalleen pois vanhus vaelsi,
Hoipuroiden pitkin polkua;
Mielessänsä mietti kuitenkin
Päiviin kultaisihin tuloa.
Niin hän synkkään laaksoon ennätti.
Kun Nadeschda hänen kulkevan
Keksi, seuras häntä silmiinsä,
Kunnes koivulehtoon katosi
Ukon nutun vilaus viimeinen.
Kun hän oli laaksoon kadonnut,
Neito vielä hänen kulkuaan
Kuuntelehti, kunnes viimeinen
Helke kaihtui päivän tyyneyteen.
Kun ei ketään nähnyt, kuullutkaan,
Läks' hän vielä kerran virran luo,
Päänsä kallisti sen ylitse,
Siinä kuvaansa nyt katseli
Sekä virkkoi surkeasti noin:
"Puronen, Nadeschdan ystävä,
Sure, kun et vedelläsi voi
Hävittää mun kauneuttani.
Kylpenenköhän mä katala,
Kurja kukkiin koristunenko?
Puhdistaisin kasvoni, jos vaan
Niiden rusko siten häviäis,
Rintani mä huuhtoisin, jos vaan
Siten vajois valkeutensa,
Pukeutuisin kukkihin, jos vaan
Saisin kukkineni kuuntua."
Sanottu; hän kauneudestaan
Kiusattuna pisti purohon
Kätensä ja veden vellosti.
Siinäpä nyt kaunis kuvansa
Turmeltui ja muuttui rumaksi;
Mutta neiden silmä kiillon sai:
"Tuommoisena, nuori ruhtinas"
Lausui hän nyt, "onpi orjatar
Etehesi, isän käskystä,
Astuva ja herättävä, ei
Himoasi, mutta inhoas."
Nyt hän läksi puron rannalta,
Kulki hiljallehen linnaan päin.
Tiellä vaatteitansa laitellen.
Saraheinistä hän seppeleen
Surkean nyt sitoi päähänsä,
Ohdakkeesta oksan taitti, sen
Pani hempumeksi rinnalleen;
Teki olkivyön ja kääri sen
Hoikan vartalonsa ympäri.
Noihin puettuna orjatar
Astui linnaan nuoren ruhtinan.
Toinen laulu.
Samassa hän lausuu orjalleen:
"Mun orhini tuo, Iwan!
Tuo myös mun valkea haukkani,
Se tänään kiitävä on."
Moskwaa, sä tyyneä virtanen,
Mik' on tohu rannallas?
Sun pinnallas tomupilvien
Pöläykset pyörivät.
Lie kylläinen karjaparvi jo
Ehättävä kotihin,
Vai myrsky lie, joka tupruttaa
Noin poroa kuuman tien?