Maalla päivän paistamalla
Kukat kasvaa, virrat juoksee,
Metsikkökin kohoaksen,
Valot, varjot vaihtelevat.
Metsän takana on niitty,
Niityllä on vanha koivu,
Latvassa sen istuu kyyhky;
Kusta kotoisin on kyyhky?
Ei se salon synkkeydessä
Pesästänsä oo paennunna,
Ihmis-suojain ympärillä
Kyyhkynen on kasvatettu:
Köyhän majan harjalt' on se
Monet päivännousut nähnyt,
Maassa jyvät noukkinunna
Kädest' usein kaitsijansa.
Siivet sievät saatuansa
On se laaksot lennellynnä,
Koivikossa kiikkununna,
Kylpenynnä purosissa.
Niityllä se yksinäisen
Koivun latvassa nyt istuu,
Suorittaen sulkiansa
Lähetessä ruhtinoiden.
Toinen heistä seisahtaapi,
Toiselle noin saneleepi:
"Katso, Dmitri, kyyhkyläistä,
Laske haukkas, veikkoseni!"
Dmitri juro vastaileepi:
"Metsän haltia on kyyhkyn;
Edell' olet ennen käynyt,
Joudun jäleltä mä nytkin."
Wolmar iloisesti lausui:
"Jätä pahat puheet, Dmitri!
Laske haukkas kiitämähän.
Samoin omani ma lasken."
Siintävätä ilmaa kohden
Kohta kaksi haukkaa lenti,
Kiitäin yhä ylemmäksi
Kumpainenkin saaliin saantiin.