Keksittyä kyyhkyläisen
Koivun latvassa, kuin nuolet
Lentäen ne kerrassansa
Saalistansa tavoittavat.
Mutta puuhun laskeissansa
Toinen toiseen tokahtaapi,
Vasten silmää silmä kiiluu,
Siipi siipeen koputtaapi.
Tuima tappelu nyt syntyi
Ylähällä haukkain kesken;
Saalista ei kumpainenkaan
Salli riitakumppalilleen.
Mutta kyyhky säikähtyen
Oikaseepi oksaltansa;
Lähellä on vainoojansa,
Kaukanapa kotimaja.
Pelvossansa katsahdellen
Kaksi ihmistä hän keksii;
Turvassa hän olkapäällä
Wolmarin jo heti istuu.
Tappelu nyt taivahalla
Linnuilta myös siihen loppui;
Haukka Wolmarin jo vaipuu
Maahan aivan hermotonna.
Voittaja nyt vallallansa
Taasen taivahalle nousee,
Silmänsä kuin tulen nuoli
Etsii, vaanii kyyhkyläistä.
Ja hän keksii sen ja lailla
Tähden laskeksen sen päälle,
Oikasee jo kultakynnet
Kouristaakseen kyyhkyläistä.
Mutta Dmitri vihastunut
Haukan himot hillittääpi,
Lyöpi vavallansa siihen
Lintu kurjan kuoliaaksi.
Hetken heidän äänetönnä
Oltuansa lausui Dmitri:
"Wolmar, haukkani jos säästin
Hengissä ei kyyhkys' oisi."