"Tosin totta, kallis veljein,"
Wolmar vastasi, "tok' oisin
Huolinunna, jos se multa
Oisi tullut ryöstetyksi."
Hengetöntä haukkaa Dmitri
Näyttäen nyt lausui siihen:
"Tämän uhrin riemullesi,
Wolmar, arvaatko sen hintaa?"
Pilvittyypi tuosta otsa
Wolmarin ja suutuksissa
Lausuu hän: "Kuink' oli kallis
Haukkas', nimitä sen hinta!
Ostolla saa ostettua,
Maksamalla maksettua,
Mutta turvattoman luotto
Lahja ostamaton onpi."
Nauruksipa nureaksi
Suunsa vääntäin lausui Dmitri:
"Hyv' on, jalo veliseni,
Että mielit haukan maksaa.
Tahdot myös sen hintaa tietää:
Paljon tuo ei maksanunna,
Kaksi huulta hunajaista.
Kaksi puna-poskipäätä,
Kaksi käsivartta, jotka
Usein kaulassani riippui,
Kaksi sulo-silmää, jotka
Itkivät, kun heidät myötiin."
Oudosti hän puhui noita;
Mutta Wolmar vastaileepi:
"Orjattaria on mulla
Maallain varsin toista sataa.
Niistä valitse, mun veljein,
Muutama tai useimpia,
Että velkani mä sulle
Sitten saisin maksetuksi.
Kahden sadan sima-huulen,
Kahden sadan puna-posken,
Kahden sadan käsivarren
Isäntä mä itse olen;