LEONTES.
En isä. Kuninkaana jos Eurysakes
Ja tunnustettuna ois tänne tullut, sä
Häll' oisit kieltämättä vallan antanut.
Mut jos hän ois vaan valtaoikeudellaan
Ja yksin ystävittä tullut vaatimaan
Taas valtikkaa, jok' oli ollut isänsä,
Oi silloin.
LEIOKRITOS.
Miekkani ois riidan ratkaissut.
LEONTES.
Mä sitä, isä, pelkäsin, mut ensin ois
Tuo miekkas meidän välillämme päättänyt.
LEIOKRITOS,
Hänt' olisitko puolustanut hengelläs?
LEONTES.
Ja oikeuttaan miekallani, vaatinut
Velvollisuus sit' oisi.
LEIOKRITOS.
Isääs vastaan myös
Sua ryntäämähän vaatinunna puolesta
Tuon muukalaisen?
LEONTES.
Kuule, mitä aina oon
Ma kauhistunut tulevaista miettien
Ja muistaissani mikä tapahtua vois;
Mun alakuloisuuteni nyt ymmärrä.
Mä vaivoissani aattelin, ja nukkuen,
Kun joskus sylihinsä armas unetar
Mun sulki säälivästi, aina uneksin,
Ett' Aiaan poika ehkä tänne saapuisi
Ja valtikkansa anastetun vaatisi.
Mä silloin välillänne oisin seisonut
Ja nähden isän tuossa, tuossa ruhtinaan,
Mun oisi tullut valita.
LEIOKRITOS.
Haa, vaikea
Tuo vaali sangen!
LEONTES.
Eipä juur niin vaikea
Kuin raskas sekä sydäntäni särkevä,
Kun päätökseni tein jo.
LEIOKRITOS.
Kuinka kuuluu se?