HAAKSIRIKKOINEN.
Mietitkö
Pitäiskö antaa apu anottu vai ei.
Jos niin, oot työstäs palkkaa saamaan tottunut
Ja väärin kutsut itses pojaks kuninkaan.
LEONTES.
Odota joku hetki vielä tyynenä.
Käy selväks kaikki, kun vaan ennätän
Mä puhutella sokeata vaimoa.
HAAKSIRIKKOINEN.
Mi pilkkaava on näkö yhtäläisyyden!
Pois käännän kasvoni ja tammen tuuhean
Mä taakse kätkeyn ja suljen silmäni
Jott'ei se kuva, jonka, etääll' ollen, hän
Mun nähdä suopi, muuttuisi ja hälveneis,
Kun lähemmä hän lähestyy. Oi äitini!
Sua saanenko ma koskaan nähdä hengissä
Niinkuin nyt näen haamusi?
VIIDES KOHTAUS.
Edelliset. Tekmessa, (mukana.) SAATTAJA.
SAATTAJA.
Käy tänne päin,
Oi kuningatar, täss' on paikka.
TEKMESSA.
Kuuleeko
Leontes jos mä häntä täältä tervehdin?
LEONTES.
Edessäs on hän.
TEKMESSA.
Terve, nuori ruhtinas!
Miss' ompi avunpuutteinen?
LEONTES.
Kuink' alttiisti,
Jalosti astut, itse huolen alainen,
Lievittämähän muitten huolia! Mist' on
Se suuri taito sulla, muitten haavoja
Omilla kärsimisilläsi parantaa,
Sen kukan lailla, joka taitettunakin
Suloisen tuoksun vielä meille lahjoittaa?