VIIDES NÄYTÖS.
(Sama maisema. Hämärtävä ilta.)
ENSIMMÄINEN KOHTAUS.
Tekmessa, (mukana) Saattaja.
TEKMESSA.
Jo onko päivä metsän taakse laskenut,
Vai ruskottaako taivas vielä? Sano se.
Mun kasvoillani tuntuu illan viileys,
Vaikk' ilma tyyni on. Jo eikö joudu yö?
SAATTAJA.
On hämärtävä päivä vielä valveilla.
Viel' ehtii veri tulvaella ennen kuin
Pelottamasta katsojata lakkaa se.
TEKMESSA.
Siis kauan vielä tappelu on kestävä.
Oi Zeus! Myös luonto tyyntyy, myrskyt nukkuvat
Povehen iltapäivän; myrskyt ihmisten
Ne vaan ei huoli levätä, ei yölläkään;
YÖ kuoleman vaan voi ne asettaa.
SAATTAJA.
Oi, noin
Sä ällös sure, kuningatar, kestäköön
Vaan tappelu, on voitto puolellamme nyt.
TEKMESSA.
Niin kuuluu, kiitos Zeusin!
SAATTAJA.
Alku tappelun
Lähellä oli, ensin melske aseitten
Ja huudot kuului niinkuin jyry ukkosen.
Ne hälvenivät verkalleen; se todistaa
Ett' on nyt vihollinen poispäin paennut.