TEKMESSA.
Mies onneton!
Jos tosin olet se, jok' olevan sä näyt,
Leiokritos, voi sua, tuhatkerroin voi!
LEIOKRITOS.
Ken riemuani estää voivotuksillaan?
Sä onneton! Siks sua nimitän, vaikk' ei
Sun nimes ole vieras, olet varmahan
Tekmessa, jonka tulost' olen kuullunna.
TEKMESSA.
Se oon, sä Diiken koston uhri sokea.
LEIOKRITOS
Its' olet sokea, jumalten hylkäämä.
TEKMESSA.
Voi kurjaa sua, voi!
LEIOKRITOS.
Mut armo, rauha vaan
Suu osas olkoon, äiti parka, niillä jos
Voit sydäntäsi lohduttaa. Mä ymmärrän
Sun katkeruutes; suo sen toki leppyä.
Jos sallimus sai minun sulta ryöstämään
Ilosi suurimman, sä tiedä että se
On tapahtunut pakosta, ei tahdosta.
Voit luottaa että tahdon antaa pojastas
Mit' antaa taidan: lemmen, turvan, kunnian
Mä täällä sulle suon jos tänne asetut.
Jos tahdot muille maille kaukaisille, tai
Jos läheisille, laiva varustettu on
Varoilla runsailla ja kunnon väellä
Sua saattamaan: vaan vihasi nyt aseta,
Se polttaa mieltäni.
TEKMESSA.
Kuin hellä puheesi
Mun mieltäin polttaa. Saattajani, kaatuneen
Luo mua johda.
LEIOKRITOS.
Suo mun sua kuljettaa,
Mä olen sulle arvoisampi saattaja.
TEKMESSA (langeten kaatuneen viereen).
Oi kallis kukka, kukkiessas katkaistu!
LEIOKRITOS.
Näät ihmistaimen usein nähdyn kohtalon.