TEKMESSA.
Mä kuulen äänes, kalliini, ja tunnen sen,
Ja huudan tuhatkerroin voi, kun puheestas
Mä huomaan että olet haavoitettuna.
Oletko pelastumaton, mä enkö voi
Sua auttaa?
LEONTES.
Kuningatar, turha apus on.
TEKMESSA.
Sä älä hylkää huolta vaimon sokean,
Hän näkee sydämmen ja sormen avulla.
Siis tule tänne jos sä voit, tai tulen mä
Sun luokses, miten tahdot.
LEONTES.
Suo mun levätä
Nyt rauhassa. Mun elon' oli murheeni,
On kuolo ilon' oleva, se mulle suo.
Mut kosk' on mulla ystävä nyt, jolle ma
Saan uskoa jäähyväiseni ainoat,
Leiokritolle isälleni vietäväks.
Sä lausu että huokauksen viimeisen
Omistin hänen isän-rakkaudelleen.
Se häntä lohduttaa, ja lohdutusta kai
Hän tarvitsee kun kuolostani tiedon saa.
Ja viimein lausu että vahva toivoni
On häneen yhtyä kun yössä tuonelan
Ei kuninkuuden loiste häntä sokaise.
Velvollisuus meit erotti vaan, viha ei — — —
Mut — — — sodan aalto kuohuu tänne. Voimani,
Nyt kestä vielä!
KUUDES KOHTAUS.
Edelliset. Leiokritos (äkkiä syöksyen esiin).
LEIOKRITOS.
Onnellinen näky, haa!
Sun, kansan häiritsijä, viimein tapasin.
(Lyö Leonteen kuoliaaksi).
Tää ota valtikasta, jota minulta
Sun häijy kätes pyysi ryöstää. Loppukoon
Noin kukin kurja, maansa rauhan rikkoja.
TEKMESSA.
Voi, voi nyt valitus vaan täällä kaikukoon!
LEIOKRITOS.
Se siis on tehty, ilomielin käännyn nyt
Pois hänestä, pois verestä ja vihasta
Luo hänen ensin, joka voiton mulle soi,
Ja vahvisti mun valtani tuon kuololla.
Zeus, kaikkivoipa, kuningasten kuningas,
Mua kuule kun mä polvillani ollen nyt
Sua kiitän varjeluksestas ja armostas,
Ja lupaan hekatombin alttarillesi.
Mut yhden uhrin tunnen paljo kalliimman
Noit' eläimien verisiä paistia,
Sen poltto-uhrin, jossa polttaa ihminen,
Sun lepyttämäs, vihansa ja kostonsa.
Sen uhrin nyt mä tahdon sulle pyhittää.
Siis tänne, kansa, sua kutsuu kuninkaas!
(Kansalle, joka on kokoutunut hänen ympärillensä.)
Kas, tuossa makaa valtikkani pyytäjä;
Mua pelko ei nyt enää sotaan pakota.
Siis menkää kaikkialle, rauhaa, armoa
Kaikille huutakaa, jotk' ovat rikkoneet,
Ja sovintoa, rakkautta kullenkin.
On verta kyliin juossut, nyt se tauotkoon.
Julistakaa se ensiksi Leonteelle,
Julistakaa ett' isänsä hänt' odottaa
Nyt avoin sylin. Joutukaa!
(Joukko hajoaa.)