Näin hän päätti päivän tän. Aamullapa varhain hän, saatuansa unta vähän, jo on toinen mieleltähän;
taas häll' entinen on pää, ovest' ulos tirkistää, vanhan tuiman muodon saapi, kulmiansa julmistaapi.
Maistoi taskumatistaan, tiuski nuorta veikkoaan, joell' antoi puustin heti, Perhossa jo sauhun veti.
Oli, miten olikaan, sodass' ase tarvitaan, mut ei sukkeluutta vailla sota Fieandtinkaan lailla.
Miehet nytkin lausuvat, vaivojaan kun muistavat, pääarmeijan taantumusta, kotimaansa kukistusta:
"Toisin olin käynytkin, johtaessa kenraalin, jok' ois aikaa arvioinut, tappelussa tupakoinut."
SANDELS.
Sandels, hän Partalass' istuvi vaan, suurustaan huoleti syö. "Nyt käydään Virralla taistelemaan, heti kello kun yksi lyö.— Olen tänne teitä ma käskettänyt.— Hyvä pastori, lohtapa nyt!"
"Tää päivä te luonani viipykää,
sitä pyydän ja vaadinkin;
On teille tuttua seutu tää,
Ja sen tietoja kaipaisin.
Ei pelkoa! Verta ei haistetakaan.—
Madeerata maistellaan."
"Tutshkov hän suopeast' ilmoittaa välirauhan jo päättynehen. No, mut syökää! Kastint', ah, suvatkaa Kun syöty on, ratsaillen!— Täss' ottaa täytyvi minkä sai,— margootahan juotte kai?"