— Parry, huudahti Bilangh ja hänen kasvonsa kävivät kalpeiksi,
Vaan Laurentius Erici jatkoi levollisesti:
— Taloudellinen rappiotila oli ajanut Parryn matkoille, hän toivoi mannermaalla voivansa jollakulla tavalla parantaa raha-asioitansa. Pariisissa hylkäsi hän protestantillisen opin ja tuli otetuksi katolisen kirkon helmaan. Venetiassa, jossa hän kauemmin oleskeli, joutui hän hurskasten jesuiittain pariin ja etenkin vaikutti pater Benedikt Palmio hänen ajatuskantaansa. Hän kuvaili sitä sortoa, jota katoliset kärsivät Englannissa, ja Parry päätti Jumalan kunniaksi ja hyvän asian edesauttamiseksi uskaltaa henkensä ja murhata Elisabetin, jonka Paavali IV äpäränä, kerettiläisenä ja valtaistuimen anastajana oli pannaan julistanut. Vankeudessa oleva Maria Stuart oli sitte Englannin valtaistuimelle koroitettava. Täynnä uskonintoa ja luottamusta asiansa menestymiseen läksi Parry Venetiasta, Palmio oli hänet runsaasti rahalla varustanut ja antanut hänelle suosituskirjeen Hannibal Codret'ille Pariisissa, Tämä hurskas isä vahvisti Parrya kaikin tavoin hänen mielipiteissään. Juhlallisella valalla sitoutui Parry pysymään aikeissansa ja nautti ennen lähtöään sakramentin jesuiittain kollegiossa Pariisissa.
— Vaan hän ei lähtenyt yksinään. Häntä seurasi nuori ranskalainen, jota elähytti kunnioitus pyhää kirkkoa kohtaan, sama viha kerettiläisiä vastaan ja sitäpaitsi mitä suurin myötätuntoisuus Maria Stuartia kohtaan, jonka kruunun Elisabeth oli vääryydellä anastanut.
Laurentius Erici loi katseensa Bilanghiin, jonka otsalla suuret hikikarpalot välkkyivät, sitte jatkoi hän:
— Tämä nuori ranskalainen nimeltä — vaan miksi mainitsisin hänen nimeään, kenties hänellä itsellänsäkin jo on toinen — ei ollut aatelista sukuperää, vaan hän oli saanut huolellisen kasvatuksen. Hänen isänsä oli herttua Guisen linnan hoitaja, ja poika oli kasvatettu Reimsin kollegiossa pyhien isien silmien alla. Sitte oli hän oleskellut monta vuotta Italiassa ja oli perinpohjaisesti tutkinut lääketiedettä.
Isältänsä, joka oli harras Guisein puoluelainen, oli hän kuullut paljon ihanasta Maria Stuartista, joka oli kasvatettu enojensa luomi Ranskassa, Hänessä syntyi vähitellen kiivas, silmitön viha Elisabetia vastaan. Sitä paitsi oli hän rajattoman kunnianhimoinen. Hän uneksi suuresta, loistavasta tulevaisuudesta, ja Parryn tuumat sopivat hänen omiinsa, sillä miten oli Maria Stuart palkitseva niitä, jotka hänen valtaistuimelle auttoivat? Nuori ranskalainen lääkäri liittyi maallikkojäsenenä pyhän Loyolan veljeskuntaan, ja sitte läksi hän Parryn kanssa matkalle.
He saapuivat onnellisesti Englantiin. Alussa kävi kaikki hyvin. Parry tekihe kiivaaksi protestantiksi, hän kirjoitti kuningattarelle ja lupasi ilmoittaa hänelle monta salaisuutta, jotka hän oli saanut matkallansa urkituksi. Kuningatar päästi hänet puheillensa ja mieltyi häneen suuresti. Nyt oli helppo toimia eteenpäin.
Parry päätti murhata kuningattaren, kun tämä käveli St. James puistossa, ja sitte paeta venheellä, jota hänen serkkunsa Nevil, jonka Parry oli ottanut salaisuuteen osalliseksi ja johon hän luotti, piti Thames-virralla valmiina. Mutta juuri kun Parry odotti suotuisaa tilaisuutta murhan toimeenpanemiseen ja hänen ystävänsä nuori ranskalainen lääkäri ja Englannin katolilaiset valmistelivat vallankumousta, joka oli puhkeava heti, kun Elisabet oli murhattu, tapahtui sattuma, joka saattoi koko yrityksen raukeamaan.
Pariisissa kuoli maapaossa elävä englantilainen katolilainen, Westmorelandin kreivi lapsettomana. Tuskin oli Nevil, joka oli vainajan läheinen sukulainen, saanut tästä tiedon, kun hän rupesi kavaltajaksi. Hän arveli, että jos hän kuningattarelle ilmaisisi Parryn hankkeet, voisi hän saada Westmorelandin arvon ja omaisuuden. Hän läksi Leicesterin kreivin luo ja tunnusti hänelle koko salaliiton. Parry vangittiin heti ja tunnustikin kohta aikeensa. Hänen papereistaan saatiin selville, että Parrylla oli muitakin osallisena salaliitossa. Etenkin pater Chreiton ja kardinali Como olivat mainittuna. Vaan ainoastaan Parry joutui yksinään kerettiläisten raadeltavaksi. Loyolan veljeskunta oli antanut heti Westmorelandin kuoltua varoitushuudon kuulua, ja sen jäsenet olivat paolla pelastuneet. Myös nuori ranskalainen lääkäri pääsi pakoon; puolen tuntia ennen kuin kanuunanlaukaus ilmaisi sataman suljetuksi, oli hänen onnistunut päästä norjalaiseen laivaan, joka purjehti Bergeniin. Sieltä matkusti hän Tukholmaan, hänen mainitaan oleskelleen jonkun aikaa Juhana kuninkaan hovissa, sitte näyttää hän kadonneen näyttämöltä, Vaan Parry kärsi kauhean kuoleman.