Koska siis sattuma voi olla niin hyödyllinen sille pyhälle asialle, jota me ajamme, olemme me ottaneet pitääksemme vähän siitä huolta. Me välistä sitä hiukan joudutamme, välistä hiukan viivytämme. Vai luuletteko, että minä turhanpäiten olen tehnyt tämän pitkän matkan? Vahvistaakseniko linnan päämiehiä heidän vastarinnassaan? Se olisi turhaa, sillä jo parin kolmen päivän kuluttua on linna herttuan hallussa. Hän on tuleva linnan muurien sisälle, mutta hän ei ole elävänä täältä ulosmenevä.
— Ja, kenen on Aquaviva määrännyt näyttelemään Jacques Clementin ja
Balthasar Gerardin osaa?
— Teidät, vastasi Laurentius Erici lyhyesti.
— Murhaa, siis aina vaan murhaa? Eikö Loyolan hurskaat isät muuta voi suunnitella?
— Luuletteko sitte, että me olemme tulleet maan päälle rauhaa rakentamaan? Sota on meidän elementtimme. Missä taistelu raivoaa, siinä olemme me sitä virittelemässä, siksi kunnes koko maanpiiri on vallassamme ja kaikki omattunnot, sielut ja mielet seuraavat viittaustamme. Ja voi sitä, joka meitä vastustaa, hänen me muserramme.
— Ja jos minä nyt syystä tai toisesta kieltäytyisin tottelemasta kenraalin käskyjä? Jos minä nyt en suostuisi ryhtymään tekoon, jota laki ja yhteiskunta tuomitsee rikoksena?
— Rikoksena, toisti Laurentius Erici kylmästi. Minä huomaan, että oleskelu kerettiläisten seassa on himmentänyt Teidän käsityskantaanne ja laimentanut intoanne. Eikö pyhä Tuomas ole opettanut, että kerettiläisen henki on arvoton, koska hänen sielunsa kuitenkin joutuu kadotukseen? Eikö veljeskuntamme säännöissä, joita kaikissa kollegioissa luetaan, selvästi opeteta, että jokaisella alamaisella on oikeus tappaa ruhtinaansa, jos tämä on vallananastaja ja usurpatori, ja että semmoinen työ tuottaa ikuista kunniaa. Ja eikö kuuluisa isä Johannes Mariana, joka Roomassa, Pariisissa ja Palermossa on pitänyt luentoja, kirjassaan "De rege", joka on saavuttanut kenraalimme Aquavivan ja kaikkien pyhien isien mitä suurimman hyväksymisen, opeta samaa? Eikö hän ylistä ja aseta pyhien marttyyrien kaltaisiksi niitä, jotka semmoiseen tekoon uskaltavat ryhtyä?
Eikö Kaarlo ole pääkerettiläinen? Painaahan häntä paavillinen pannakirous. Eikö hän ole kieltäytynyt paavia tottelemasta, ja eikö kuka hyvänsä voi häntä tappaa ilman vähintäkään omantunnon vaivaa? Eikö paavilla ole oikeus eroittaa harhauskoisia ruhtinaita? Olemmeko milloinkaan tästä uskonkappaleesta luopuneet? Teidän mielipiteenne ovat todellakin lapsellisia, sanoi Laurentius Erici, ja hänen silmänsä loistivat vihasta ja innosta.
— Oli aika, jolloin minäkin olin täysin vakuutettu lausumainne mielipiteitten oikeudesta. Vaan ajatukseni ovat kenties hieman muuttuneet aikojen kuluessa.
— Ja niin puhelee mies, joka Parryn kanssa oli valmis murhaamaan
Elisabetin ja toimeenpanemaan vallankumousta.