— Asia olikin vähän toista laatua. Mitä silloin olisin ollut valmis tekemään nuoruuden innossa ja myötätuntoisuudesta Maria Stuartia kohtaan, siihen en nyt kenties enää ole halukas toisen käskystä. Mitä liikuttaa minua herttua ja Sigismund, mitä koskee minua Aquaviva? Minä rikon kahleeni, enkä tahdo tietää mitään koko Loyolan veljeskunnasta.
— Se, joka kerran on liittynyt meihin, sitä ei mikään maallinen valta voi käsistämme päästää. Kavahda itseäsi, onneton!
— Herttua ei luultavasti ole liitossanne, sanoi Bilangh kylmästi.
— Ei suinkaan hän suojele sitä, joka on ollut liitossa Elisabetin henkeä vastaan.
— Ah, huudahti Bilangh, katsoen hämmästyneenä vieraaseen, nyt alan huomata, että olen vallassanne.
— Vaan Aquaviva ei vaadi niin suurta palvelusta ilman palkintoa. Hän tarjoaa henkilääkärin paikan jonkun hallitsijan hovissa ja viisikymmentä tuhatta hollantilaista guldenia.
— Kuka takaa minulle, että tämä lupaus pidetään'
— Emmekö me ole julistaneet Balthasar Gerardia marttyyriksi ja antaneet suuria tiluksia hänen perillisillensä Franche-Comtéssa ja runsasta eläkettä?
— Millä tavoin on se tapahtuva? kysäsi Bilangh.
— Salaa ja taitavasti. Jacques Clement ja Balthasar Gerard ovat saattaneet meitä huonoon huutoon muutamain hurskasten mielestä. Tikari ja pistooli puhuvat liian äänekästä kieltä. Myrkky tekee hiljaisempaa työtä.