-? Hyvä on, vastasi pormestari, se oli viisaasti tehty.
— Isäni, ryhtyi Antonio puhumaan, kun äiti oli poistunut. Minulla on sinulle hiukan sanottavaa. Kävin tänään tervehtimässä Katarina-tätiä ja Gertrudia. Lapsuudestani saakka olen elänyt siinä luulossa, että olisi sinulle mieleistä, jos Gertrud ja minä solmisimme elämän liiton. Nyt se on tapahtunut. Minä olen ilmaissut tunteeni ja Gertrud on suostunut tarjoukseeni, ja Antonion posket saivat tummemman värin ja silmissä näkyi kirkas hohde.
— Vihdoinkin, poikani, sinä ilmoitat minulle iloisen sanoman, hartain toivoni on toteutunut. Tietääkö äitisi tästä?
— Ei suinkaan, älä sano hänelle vielä mitään, minulla on vielä muutakin sydämmelläni. Katarina-tädillä on asumassa eräs rakuunakapteeni, Adam Janecki.
— Niin, ylpeä puolalainen, joka tuskin antaa kenellekään tietä kadulla astuessaan ja halveksii porvareja ja talonpoikia, pitäen heitä luontokappaleen arvossa.
— Juuri hän, vaikka kyllä hän oli kohtelias minun siellä käydessäni.
Gertrud kertoi, että tämä mies on pyytänyt häntä vainioksensa.
— Gertrudiako, sehän on mahdotonta, intti pormestari.
— Ja kummallisinta asiassa on se, että hän kosinnallaan on kääntynyt
Katarina-tädin puoleen.
— Mitä syytä Katarinalla olisi suosia puolalaista?
— Yhteinen uskonto, vastasi Antonio.