MACHIAVELLI. Koko kansa luo silmänsä häneen, ja sydämet riippuvat hänessä.
HALLITSIJATAR. Hänt' ei ikinä ole arveluttanut asian ulkomuoto. Ikäänpä kuin ei kenenkään olisi valta vaatia tiliä häneltä! Yhäti vielä kantaa hän Egmont-nimeä. Kreivi Egmontiksi kuulla itseään kutsuttavan miellyttää häntä, niin kuin hän ei tahtois' unhottaa, että hänen valtavanhempansa kerran ovat olleet Gelderin isäntiä. Miks' ei hän nimitä itseään Gauren prinssiksi? Sehän se on hänen oikea nimensä. Miksikä hän tekee niin? Vai tahtooko hän siten sammuneita oikeuksiansa virittää uuteen eloon?
MACHIAVELLI. Minun mielestäni hän on uskollinen kuninkaan palvelija.
HALLITSIJATAR. Jos hän vaan tahtoisi, mitenkä ansiollisen aseman hän vois' itselleen hankkia hallituksen suosiossa, sen sijaan kuin hän on meille kyllä tähän asti, itseään hyödyttämättä, tehnyt sanomatonta kiusaa! Hänen seuransa, pitonsa ja kemunsa ovat paljon lähemmin sitoneet ja kietoneet aatelisia yhteen, kuin mitä vaarallisimmat salakokoukset. Hänen maljoistansa ovat vieraat ammentaneet pysyvän päihtymyksen, haihtumattoman huimauksen. Kuin usein hän leikillisillä puheillaan panee kansan mielet liikkeille, ja kuinka rahvas ällämästyi niitä hänen käskyläistensä uusia tamineita, niiden hullunkurista asua!
MACHIAVELLI. Minä olen varma, ett'ei siinä piillyt mitään tarkoitusta.
HALLITSIJATAR. Kehno juttu sittenkin. Niin kuin olen sanonut: hän vahingoittaa meitä, itse mitään hyötymättä. Hän ottaa vakavan asian leikilliseltä kannalta, ja meidän täytyy, ett'emme näyttäisi toimettomilta ja välinpitämättömiltä, ottaa leikki vakavalta kannalta. Niin ärryttää toinen juttu toista, ja jos koetetaan jotakin estellä, niin silloin se vasta lähteekin jalalle. Hän on vaarallisempi kuin joku julkinen kapinaliiton päämies, ja paljonpa minä erhettyisin, ell'ei hovissa liene kaikki tyynni tuoreessa muistissa. Minun täytyy tunnustaa, että hän närkästyttää minua, närkästyttää kovasti, harva se kerta.
MACHIAVELLI. Hän näyttää minusta toimivan kaikessa omantuntonsa mukaan.
HALLITSIJATAR. Hänen omallatunnollaan on imarteleva kuvastin. Hänen käytöksensä on usein loukkaavata. Niin näyttää usein siltä, kuin hän eläis' siinä täydessä vakaumuksessa, että hän se on herra täällä, ja kuin hän ainoastaan sulasta kohteliaisuudesta ei tahtois' antaa meidän sitä tuta, niin kuin hän ei tahtoisi meitä vallan ajamalla ajaa maasta pois; ehkä täällä muka toimeen tullaan.
MACHIAVELLI. Minä pyydän teitä, elkää selittäkö kovin pahasti hänen avomielisyyttään, tuota hänen onnellista luontoaan, joka ottaa kaikki painavatkin seikat kepeältä kannalta! Te vahingoitatte vaan sillä häntä ja itseänne.
HALLITSIJATAR. Min' en selitä mitään. Minä puhun ainoastaan välttämättömistä seurauksista, ja minä tunnen hänet. Hänen alankomaalais-aatelisuutensa ja kultainen Talja, joka häll' on rinnassa, koventavat hänen itseluottamustaan, hänen rohkeuttaan. Ne kumpikin ovat hällä suojana jotain kuninkaan pikapäistä, oikullista vastenmielisyyttä vastaan. Vaan tutki asiaa tarkoin, niin saat nähdä, että kaikkeen tuohon onnettomuuteen, joka nyt Flanderia vitsaa, on hän ypö yksin syypää. Hän se on ensiksi noita vieraita opettajoita hellinnyt, ei ole huolinut siinä niin tarkkaa tehdä, ja salaa ehkä iloinnutkin, että meillä oli jotakin mitä tuumia. Anna minun vain purkaa sydämeni! Kaikki mitä siell' on, pitää tällä erää tulla ulos! Enkä minä huoli hukkaan ampua nuoliani; minä tiedän mistä hän haavoittuu. Voip' häntäkin haavoittaa.