MACHIAVELLI. Ja mitä hän vastasi?
HALLITSIJATAR. Niin kuin se ei olis' ollut mitään, niin kuin se olis' ollut mikä sivuseikka, vastasi hän. "Jos Alankomaan valtiosääntö vaan sais' olla rauhassa hyökkäyksiltä! Tuo muu sitten antautuis' ihan itsestään."
MACHIAVELLI. Kuka ties hän onkin lausunut suoraa totta, mitään järkeilemättä ja kursailematta. Mitenkä saattaa luottamus syntyä ja säilyä, jos alankomaalainen näkee, että tarkempaa huolta pidetään hänen tavaroistaan ja tiluksistaan, kuin hänen onnestaan, kuin hänen sielunsa autuudesta? Vai ovatko sitten nuo uudet piispat pelastaneet sieluja enemmän, kuin lihavia kirkon-saatavia korjailleet mässätäkseen? Ja eivätkö he ole enimmäkseen muukalaisia? Vielä pannaan kyllä kaikkiin maaherran-virkoihin alankomaalaisia; vaan eikö hispanialaiset anna kovin selvään näkyä, että heill' on mitä suurin, vallan vastustamaton himo näihin paikkoihin? Eikö kansa aina tahdo oman tapansa mukaan olla omamaalaisten hallittavana mieluummin kuin muukalaisten, jotka kerran maassa jalansijan saatuaan koettavat itselleen hankkia rikkautta kaikkien kustannuksella, jotka tullessaan tuovat muukalaisen mittapuun ja valtaansa käyttävät kylmäkiskoisesti ja tunnottomasti.
HALLITSIJATAR. Sinähän asetut vastustajain puolelle.
MACHIAVELLI. Sydämeeni nähden, en suinkaan; ja tahtoisin, että minä myös, järkeeni nähden, voisin olla kokonaan tällä meidän puolella.
HALLITSIJATAR. Jos sinun tahtosi olisi määräämässä, niin minunhan sietäisi luovuttaa vallanpito heille; sillä Egmont ja Oranialainen suurella toivolla odottivat itselleen tätä paikkaa. He siihen aikaan olivat toistensa vastustajat; tätä nykyä he ovat yhdessä tuumin liittäytyneet minua vastaan ja ovat ystävykset, eriämättömät ystävykset.
MACHIAVELLI. Hyvin vaarallinen pari.
HALLITSIJATAR. Suoraan sanoen, minä pelkään Oranialaista ja pelkään Egmontin tähden. Oranialaisella ei ole mitään hyvää mielessä, hänen aikeensa tähtäävät kauvas, hän on salaperäinen, näyttää suostuvan kaikkeen, ei vastusta koskaan, ja mitä syvimmän kunnioituksen varjossa tekee erinomaisella varovaisuudella mitä tahtoo.
MACHIAVELLI. Suoraan tämän vastakohtana astuu Egmont vapaata tietänsä ikään kuin maailma olisi hänen.
HALLITSIJATAR. Hän käy niin pää kenossa, ikään kuin majesteetin käsi ei häntä ylettäisi tavata.