EGMONT. Min' en helposti unhota, ketä kerran olen nähnyt ja puhutellut. — Ja nyt hyvät miehet, tehkää mitä teihin tulee, pitääksenne rauhaa yllä! Te olette jo kyllin huonossa huudossa ennestään. Elkää ärsyttäkö kuningasta enää! Hänen kädessään on kuitenkin lopulta valta ja voima. Kelpo porvarilla, joka elää kunniallisesti ahkeralla työllään, on kaikkialla niin paljon vapautta kuin hän tarvitsee.
RAKENNUSMESTARI. Ah, niin! Siinä juuri on pulma! Vetelykset, juopot, laiskurit, teidän armonne luvalla sanottu, ne nuuskia kutjehtivat joutessaan, ja näljissään kaivelevat etuoikeuksia, ne valhettelevat utelijaille ja herkkä-uskoisille silmät korvat täyteen, ja saadakseen rahaa jonkun olut-haarikan hinnaksi laittavat semmoisia mylheitä, joiden kautta saattaa monta tuhatta ihmistä joutua onnettomaksi. Ja se se olisikin heistä mieleen. Meillä on huoneemme ja taltemme liika hyvin lukossa; sen tähden he mielellään tahtoisivat meitä hulhavaan ajaa tulella ja tulipalolla.
EGMONT. Kaiken avun toivossa saatte olla. Toimenpiteisiin on ryhdytty, joilla koetaan tarmon takaa vaimentaa tuota vammaa. Ponnistakaa jäykästi sitä muukalaista oppia vastaan elkääkä luulko, että etuoikeuksia vahvistetaan kapinalla! Pysykää kotona! Elkää suvaitko, että kaduilla ryhmitytään yksin juonin! Ymmärtäväiset ihmiset saavat paljon aikaan.
(Sill' aikaa on väkijoukko enimmäkseen hajautunut.)
RAKENNUSMESTARI. Suuri kiitos, teidän ylhäisyytenne, suuri kiitos hyvästä ajatuksesta! Kaikki mitä meihin tulee koetamme tehdä.
(Egmont lähtee pois.)
Armollinen herra! Puhdas alankomaalainen! Ei tippaakaan häness' ole hispanialaisuutta.
JETTER. Jospa hän olisi meillä hallitsijana! Häntä totellaan niin mielisuosiossa.
SOEST. Siinä kuningas kyllä pitää varansa. Siihen paikkaan panee hän aina jonkun omiaan.
JETTER. Vaan tokko sinä näit, mitä maata hänen pukunsa oli? Kokonaan uusinta partta, hispanialaista kuosia!