SILVA. Täss' olen.
ALBA. Kaikkea mitä minä olen vanhastaan sinussa arvottanut, rohkeutta, päättäväisyyttä, empimätöntä toimelijaisuutta, sitä sinä näytä tänä päivänä!
SILVA. Minä kiitän teitä siitä, että te annatte tilaisuuden näyttääkseni, että min' olen sama kuin ennenkin!
ALBA. Niin pian kuin ruhtinaat ovat minun tyköni astuneet, riennä heti paikalla panemaan Egmontin kotikirjuri kiinni! Oletko sinä toimittanut niin, että saat ne muut kiinni, jotka sinun on määrä?
SILVA. Luota meihin! Heidän kohtalonsa sattuu heihin, niin kuin hyvin laskettu auringon pimennys, säntilleen ja kauhistavasti.
ALBA. Oletko sinä heitä tarkoin pidättänyt silmällä?
SILVA. Kaikkia, Egmontia liijatenkin. Hän se on ainoa, jok' ei ole käytöstään muuttanut, sinun tultuasi kaupunkiin. Päivät päästään ratsahilta ratsahille, pitää kemuja, on aina hauska ja puhelijas pöydässä, pelaa, ampuu, ja illat hiipii lemmityisensä luona. Toiset ovat tuntuvan taitteen tehneet elantotavassaan. He pysyvät kotona, ja heidän ovensa edusta näyttää siltä, kuin sairas olisi huoneessa.
ALBA. Ruttoon siis, ennen kuin ne virkuvat vastoin meidän tahtoamme!
SILVA. Minä saan ansaan heidät. Sinun käskyäsi myöten syydämme heille kohtelijaita kunnianosotuksia kosolta. Se heitä karsii; valtioviisaudessaan osottavat he meille tuskaista kiitollisuutta, tuntevat, että osavinta on paeta, kukaan ei uskalla hievahtaa, he vitkailevat, eivät kuonnu yhdistymään, ja omin päinsä yrittämästä jotakaan uskalijasta askelta estää heitä yhteisyys-henki. He tahtoisivat mielellään välttää kaikkea epäluulon alaisuutta ja koituvatkin yhä enemmän epäluulon alaisiksi. — Ilolla näen minä koko sinun aikeesi jo täytettynä.
ALBA. Minä iloitsen ainoastaan siitä, mik' on todella tapahtunutta enkä herkästi siitäkään; sillä aina sitä jääpi aihetta, mikä meitä ajatteluttaa ja huolestuttaa. Onnetar on oikullinen kyllä, usein ylentää halvat, katalat puuhat ja alentaa hyvin tuumitut katalalla seurauksella. Odota täällä, kunnes ruhtinaat tulevat! Anna sitten Gomez'ille määrä kadut miehittää ja kiiruhda sinä itse panemaan Egmontin kotikirjuri ja ne muut kiinni, jotka sinun on määrä! Kun se on tehty, tule takaisin ja ilmoita pojalleni, että hän neuvoskuntaan saa mulle antaa tiedon.