SOEST. Senpä tähden pitää porvarin aina olla aseisiin harjautunut.
JETTER. Niin, harjautukoon, kell' on vaimo ja lapsia! Ja kuitenkin minust' on sotamies parempi kuulumassa kuin näkymässä.
BUYCK. Tuosta sietäisi minun ottaa itseeni.
JETTER. En minä sillä tarkoittanut teitä, hyvä maanmiehemme. Niin pian kuin Hispanian varustusväestä irti suorisimme, saimme taas huokaista.
SOEST. Elähän mitään! Ne taisivat sinua enimmin rasittaa?
JETTER. Pilkka kävi omaan nilkkaan!
SOEST. Ne, kuulen ma, ovat olleet tuiki ankaraa majaväkeä sinun loisinasi.
JETTER. Suus' kiinni!
SOEST. Ne olivat tämän ajaneet ulos kyökistä, kellarista, tuvasta — sängystä.
(He nauravat.)