EGMONT. Hän tietää sen tytön asunnon. Niin anna hänen opastaa, ja palkitse sinä hälle, niin kauvan kuin hän elää, siitä hyvästä kun hän sinut neuvoo tällen aarteelle! — Jää hyvästi!
FERDINAND. Min' en lähde.
EGMONT (survaa häntä ovea kohti). Hyvästi!
FERDINAND. O, salli minun vielä kerran —
EGMONT. Ystävä, ei mitään erojais-hyvästiä!
(Hän seuraa Ferdinandia ovelle ja kiskaltautuu siellä hänestä irti. Ferdinand, huumeissaan, kiiruhtaa pois.)
EGMONT (yksin). Vainolainen! Et sinä uskonut, että sinä tulisit poikasi kautta osottaneeksi tämän hyvän työn. Hänen kauttansa olen minä vapaa tuskista ja murheista, pelvosta ja kaikesta kiduttavasta tunteesta. Hellästi, mutta säntilleen vaatii luonto viimeisen vuoronsa. Se on jo ohitse, se on päätetty! Ja mikä epävarmuudellaan piti viime yön minut vuoteen omana valveilla, se vaarumattomalla varmuudellaan nukuttaa nyt minun aistimeni unen helmaan.
(Hän istuutuu vuoteelle. Soittoa.)
Suloinen uni! Sinä tulet mieluimmin, niin kuin puhdas onni, silloin, kun sinua ei kutsuta, ei etsitä. Sinä avaat solmut ankarain ajatusten ja sekaat kaikki ilon ja murheen kuvat. Esteetönnä liitää sisällisten sopusointujen piiri, ja suloisen hulluuden verhossa me horrumme ja lakkaamme olemasta.
(Hän nukahtaa. Soittoa kuuluu hänen nukkuessansa. Hänen vuoteensa takana näyttää muuri aukeavan, eräs loistava näky ilmestyy. Vapaus taivaallisessa puvussa kirkkauden keskessä, lepää pilven päällä. Hänellä on Klaaran juonteet, ja hän kumartuu alas nukkuvan sankarin ylle. Hän ilmaisee säälin tunnetta, näyttää surkuttelevan. Kohta tyyntyy hän ja kehoittavaisella liikkeellä näyttää Egmontille nuolikimppua, sitten hattua sauvan päässä. Hän pyytää tätä olemaan hyvillä mielin, ja viitaten, että tämän kuolema on maakunnille vapauden tuottava, tunnustaa tämän voittajaksi ja ojentaa laakeriseppeleen. Kun hän lähentelee seppelettä päähän, kohennaksen Egmont unissaan, niin että sitten makaa ylösposkin häntä kohti. Hän pitää seppelettä koholla tämän pään yllä. Kuullaan kaukana soitettavan sotasoittoa rummuilla ja pilleillä. Näiden ensi ääntä pakenee näky. Ääni kovenee. Egmont herää. Vankihuone aamun koittaen vaalenee. Egmontin ensi liike on, päätään tavata. Hän nousee ylös ja katseleksen, pitäen kättään päänsä päällä.)