MARGAREETA.
En tahtois armastaa … ois kuolemani,
Jos kuolo veisi multa armahani.
MEFISTOFELES.
Surusta ilo, yöstä aamu.
MARTTA.
Vaan missä kohtas häntä surman haamu?
MEFISTOFELES.
Hän haudattuna Paduassa
On luona pyhän Antonion,
Sai paikass' aivan siunaamassa
Iki-viileen lepokammion.
MARTTA.
Jos toimimist' on muuta, kertoelkaa!
MEFISTOFELES.
Niin, pyyntö viel' on tärkeä ja suuri,
Jonk' ootte vainaan autuudelle velkaa:
Kaks'sataa sielumessua laulatelkaa!
Vaan muuten mull' on taskut tyhjät juuri.
MARTTA.
Ei kaune-kaluakaan, jommoisen sällikin
Taskussa tallentaa ja muistaa tyttöään,
Ja ennen kerjäiliskin näljissään,
Kuin möisi muiston kallihin!
MEFISTOFELES.
Ma tunnen siitä, rouva, mielipahaa;
Ei haaskannut hän sentään paljo rahaa;
Katuipa vielä vikojansa,
Ja itki katkerasti onneansa.
MARGAREETA.
Voi, miks' on elämä niin onnetonta!
Luenpa vainaan eestä reqviem'iä monta.
MEFISTOFELES.
Te ootte lapsi herttaisin,
Ja ansaitsette oitis puolison.