MARGAREETA.
Hyvästi nyt!
FAUST.
Ah, milloin saan
Povellas hetken aikaa levähdellä
Kerallas sylitysten sielutusten elää?
MARGAREETA.
Ah, jospa yksin nukkuisin,
Mult' yöksi salpa työntämättä jäisi;
Mutt' äiti nukkuu valvehin,
Ja jos hän meidät yllättäisi, —
Ma oitis oisin kuollon oma!
FAUST.
Ei yhtään hätää, lapsi soma!
Tää pullo ota, kolme tippaa ka'a
Hänen juotavaans' — se uneen sikeään
Pian heikon luonnon uuvuttaa.
MARGAREETA.
Mit' en sun tähtes tehnekään?
Kun tuost' ei vainen vaaraa saisi?
FAUST
Sua sitten enpä siihen kehottaisi.
MARGAREETA.
Jos kerrankin sua silmäilen.
On tahtos mulle pyhä — tunnen sen.
Niin paljon oon jo antanut ma sulle,
Ett' tuskin mitään säilynyt on mulle.
(Lähtee.)
MEFISTOFELES.
Menikö helttu?
FAUST.
Ootko vakoilija?