MEFISTOFELES.
Jokaisen lauseen kuullut oon.
No, kovin ripitettiin tohtoria!
Vaan onneksenne olhohon!
Se ain' on miellytellyt neitosia,
Mies ett' on hurskas lammaspää —
Naisvallan on niin helppo häntä nöyristää.
FAUST.
Sä hirviö, et oivalla,
Mitenkä hurskas lapsen sielu,
Jot' usko yksin autuuttaa,
On pyhän vaivan vallassa,
Peläten, että perikadon nielu
Aukeepi sille, jota armastaa.
MEFISTOFELES.
Himokas sulho taivahainen,
Sua nokast' ohjaa tyttönen!
FAUST.
Sä likaluonnos lieskamainen!
MEFISTOFELES.
Ja perhettynnä on hän naamatieteesen,
Mun läsnä ollen voi kuin potilas.
Kai salahenki naamaristan' vilkkuu.
Ja kenties itse piru siitä ilkkuu!
Hän tuntee varmaan, ett' oon nerokas.
Ens' yönä siis —?
FAUST.
S'ei koske sua!
MEFISTOFELES.
No hauskuttaa se myöskin mua.
Kaivolla.
MARGAREETA JA LIISU VESIRUUKKUINEEN.
LIISU.
Kai kuullut oot sä Kaisusta?