Ylös, ylös on matka! Pilvet painuvat alaspäin, pilvet taipuvat lempeni puoleen Puoleeni, luokseni! Sylissänne ylöspäin! Rakkauden sylissä! Ylöspäin rinnallesi, Kaikkeus-isämme!
TAITEILIJAN ILTALAULU.
Ah, että voima sisäinen mun liikkuis rinnassani, ja että muoto täyteinen, mun virtais sormistani!
Ma vielä etsin, haparoin,
mut aina tuohon palaan:
sun, luonto, tuntea jo voin,
sua kuvata ma halaan.
Kuin moni vuosi kulunut
niin ilotonna koitti!
Miss' oli nummi kuivunut
nyt ilon lähde soitti!
Sun luokses, luonto, halajan,
sun luonas tahdon elää.
Kuin vesi kaivon vilpoisan
ylt' ympär suihkees helää.
Mun voimani sa virvoitat ja yli elon rajan, ah, ikuisuudeks avarrat sa ahtaat ääret ajan.
NICOLAILLE.
Hän vaaralliseks mua väittänyt on, mut ei mustat kironsa riitä. Hän on itse uimataidoton ja syyttää vettä siitä. Minä tunnoton Berlinin pannalle oon, makutuomarin, pappipahan. Ken ei ymmärrä minua, oppikoon mua paremmin lukemahan.