Pyhä mies hän arolla vaeltaen tapas faunin pukinjalkaisen, joka alkoi puhua: »Herra, sun esirukoustasi pyytäisin, ma että taivaan iloihin, myös päästä voisin ja heimoni mun».
Mut pyhä mies hän vastasi noin: »Sun pyyntösi tuskin täyttää voin, on halusi melkein toivoton, sillä pukinjalkahan sinulla on.» Mies hurja hän huusi kuultuaan tään: »Mit' on pukinjalkani tehnytkään? Niin usein jo taivasta kohti ma näin monen astuvan uljain aasinpäin.»
METSÄMIEHEN ILTALAULU
Ma hiivin, hanan viritän, käyn riistan etsintään, kun silmissäin sun lempeän, sun rakkaan kuvas nään.
Kai käynet kotilaaksojes
nyt tietä rauhaisaa.
Mun kuvani sun mielehes,
ah, eikö koskaan saa,
mun, joka maita kiertelen nyt lailla tuomitun, käyn itähän, käyn läntehen, kun täytyi luotas sun?
Mun ympäröi, kun muistan sun, kuin välke kuutamon, niin tyyni rauha täyttää mun ja olo outo on.
KAUKAISELLE ARMAALLE.
Niin olenko sun menettänyt, sun, sydämeni kaivatun? On korvani mun säilyttänyt sun sanasi ja äänes sun.
Kuin vaeltaja pilven alta
vain kiurun laulun kuulla voi,
mut etsii turhaan taivahalta
hän laulajaa, jonk' ääni soi,