Miten täysin sanansa hän piti, kun on taivuttanut sinut, Lida, minun, kauan ikävöivän, puoleen!
Kun sun sylihini suljen, Lida, kun sun huuliltasi rakkahilta lemmen balsamia nautin, silloin puhun itsekseni autuaana:
»Eipä kukaan toinen jumalista tehnyt, omistanut moista maljaa! Muotoja ei noita tee Vulcanus hienoisimmallakaan vasarallaan! Bacchus lehtevillä kukkuloilla vanhimpain ja viisahimpain faunein suokoon parhaan viinin puserrella, itse käymistä sen tarkastellen: eipä voi hän tehdä moista juomaa!»
YÖ-AJATUKSIA.
Teitä säälin, ilottomat tähdet, jotka ihanasti taivahalta merimiehen tietä valaisette. Teit' ei kukaan kuolevista kiitä, ette lemmen onnea te tunne. Lakkaamatta hetket, tunnit teitä ajaa taivaan autiota rataa. Minkä matkan kuljittekaan aikaan, jonka viivyin armahani luona, unohtaen keskiyön ja teidät!
HARPUNSOITTAJAN LAULUISTA.
Hän, jonk' ei leipää kyynel kastellut, hän, jok' ei koskaan, vaipuin sielun vaivaan, oo itkein vuoteellansa istunut, ei tunne teitä hän, te vallat taivaan.
Te johdatatte meidät elämään ja kurjan syylliseksi tulemahan, niin jätätte te hänet kärsimään, kun kaikki syy maan päällä kostetahan.
AAMUINEN VALITUS.
Oi sa oikukas, sa rakas tyttö, sano mulle, mitä oon ma tehnyt, että tuomitset mun tähän piinaan, että annetun sa sanas rikoit?