YRJÖ (tulee). Ne ovat lähellä, minä olen ne tornin huipusta nähnyt. Aurinko nousi, ja minä näin heidän säilänsä säkenöivän. Kun minä ne näin, ei tuo tuntunut minusta sen hirveämmältä, kuin kissasta joku armeija rotta-pikkusia. Tosin me tässä näytellään rottain osaa.
GÖTZ. Tarkastakaa porttisalpoja! Pönkittäkää, sisäpuolelta ja sortakaa suluksi hirsiä ynnä kiviä! (Yrjö pois.) Me pilanpäin härnätään niiden kärsivällisyyttä, ja niiden pitää hukata urhoutensa pureksiessaan omia kynsiänsä. (Torventoitauksia kuuluu ulkoa). Ahaa! joku punatakkinen kälkö, joka arvatenkin aikoo meidän eteemme asettaa sen kysymyksen, tokko me tahtoisimme olla koiria. (Menee ikkunaan). Mistä on kysymys?
(Kuullaan jonkun puhuviin loitolla).
GÖTZ (murisee itsekseen). Köysi kaulaan sulle!
(Torviniekka haastaa edelleen).
GÖTZ. Majesteetin-loukkaaja! — Mokoman vaatimuksen on kyhännyt joku mustanuttu.
(Torviniekka lopettaa puheensa).
GÖTZ (vastaa). Minun antautua! Armon ja epä-armon uhalla! Kenenkä kanssa te puhutte! Olenko minä ryöväri? Sano kapteenillesi: Hänen Keisarillista Majesteettiansa minä nyt, niin kuin ainakin, kunnioitan velvollisuuteni mukaan. Mutta hän, sun kapteenisi, sano hälle, hän voi minua — (Täräyttää ikkunan kiini).
* * * * *
Piiritys.