GÖTZ. Mitenkäs on ruutia?
HUOVI. Noin jotenkin. Me hyvin säästetään laukauksiamme.
Sali.
LERSE (luotimuottineen). YKSI MUOVI (hiilineen).
LERSE. Aseta ne siihen, ja katso, että sinä talossa saat jostain lyijyä.[64] Sillä välin minä aijon käyttää tätä keinoa. (Hän irroittaa lasin ja lyöpi ruudut pois). Ei sitä etua ole, jonka kelpoihin ei päästä. Niin se käy maailmassa. Ei tiedä kukaan ihminen, mitä mistäkin esineestä voi tulla. Lasimestari, joka nää ruudut on asettanut kiini, ei varmaan ajatellut, että tämä lyijy voipi jollekin hänen lapsen-lapselleen tuottaa pahanpäiväisen päänkivistyksen; ja kun minut isäni siitti, ei hän ajatellut, mikä ilman lintu tai maan matonen saattaa haaskata minun lihani.
YRJÖ (tulee ja tuo räystäskourun). Tässä saat lyijyä. Jos sinä puolellakaan osaat kohti, niin ei yksikään pääse pois ilmoittamaan Hänen Majesteetillensa: Herra! me olemme huonosti tulleet toimeen.
LERSE (lohkaisee siitä). Kunnon kimpale!
YRJÖ. Joutaa sade-vesi etsiä minkä tahansa toisen tien! En minä siitä hätäile; oiva ratsuri ja oikea sade menee läpi joka paikasta.
LERSE (valaa). Pidä valinkauhaa! (Menee ikkunaan). Tuolla kiertelee juuri joku valtakunnan-knaappi pyssyineen; ne luulevat, että me jo ollaan ammuttu ruutimme loppuun. Mut tästä se saa tunnustaa luotia, aivan lämmintä, ikään muotista kerinnyttä. (Lataa).
YRJÖ (panee valinkauhan nojalleen). Annas mun katsoa!