LERSE (ampuu). Siinä makaa tuo varpunen.
YRJÖ. Tuo se äsken ampui minua (he valavat), kun minä ullakon ikkunasta astuin ulos katolle, ottamaan kourua. Häneltä sattui vaan kyyhkyseen, joka istui siinä likellä; lintu suistui kouruun; minä kiitin ampujaa paistista ja kaksinainen saalis kädessä astuin sisään takaisin.
LERSE. Nyt meidän pitää ladata hyvin ja kierrellä koko linna-alue, ansaitsemassa puolisemme.
GÖTZ tulee. Jää' tänne, Lerse! Minun pitää sinun kanssasi puhua! Sinua,
Yrjö, en minä henno estää metsästämästä. (Yrjö pois).
GÖTZ. Ne tarjoovat minulle jotain sopimusta.
LERSE. Minä menen ulos niiltä kuulemaan, mitä se on olevinansa.
GÖTZ. Vaatimus oisi, että minun pitäisi joillakin ehdoilla antautua ritarilliseen vankeuteen.
LERSE. Ei kelpaa. Vaan kuinka tuo oisi, jos he meille myöntäisivät vapaan lähdön, koska te ette kuitenkaan voi odottaa linnan pelastukseksi mitään apuväkeä Sickingeniltä? Me kaivaisimme maahan kullat ja hopeat aarteeksi, jota he eivät millään taikasauvalla löytäisi, heittäisimme linnan heille, ja niin päästäisiin pulasta aika komeasti.
GÖTZ. N'eivät laske meitä.
LERSE. Sopiihan koettaa. Meidän pitää niille huutaa varmasta matkaturvasta, ja minä lähden sinne ulos. (Pois).