YRJÖ. Eläköön vapaus!
GÖTZ. Eläköön vapaus!
KAIKKI. Eläköön vapaus!
GÖTZ. Ja jos vapaus elää yli meidän ikämme, niin me voimme kuolla rauhallisesti. Sillä me näemme hengen-silmillä, että meidän jälkeläisemme ovat onnellisia, ja että meidän jälkeläistemme keisarit ovat onnellisia. Jos ruhtinasten palvelijat palvelisivat yhtä jalosti ja vapaasti, kuin te minua, jos ruhtinaat palvelisivat keisaria, niin kuin minä häntä tahtoisin palvella —
YRJÖ. Silloinpa sietäisi jo paljon olla aivan toisin.
GÖTZ. Ei niin aivan, kuin voi näyttää sietävän. Enkö minä ole ruhtinastenkin seassa tuntenut oivallisia ihmisiä, ja oiskohan kuollut se suku kaikki? Hyviä ihmisiä, jotka olivat itsessään ja alamaistensa keskuudessa onnellisia, jotka itsensä rinnalla voivat kärsiä olemassa jalon, vapaan naapurin, jotka eivät peljänneet, tai kadehtineet naapuriansa; joiden sydän ihan ilosta avartui, kun näkivät pöydässä useita vertaisiansa; jotka eivät tarvinneet ensin ritareita toisentaa hoviliehakoiksi, vasta sitten voidakseen elää niiden kanssa.
YRJÖ. Oletteko te tuntenut semmoisia herroja?
GÖTZ. Tavallakin! Minä muistan sitä kaiken ikäni, kun Maakreivi von Hanau antoi metsästäjäiset, ja ruhtinaat, jotka olivat siinä läsnä, aterioitsivat ihan taivasalla, ja maalaiskansaa tulvasi joka puolelta niitä katsomaan. Mitä hän itsellensä kunniaksi oli laittanut, s'ei ollut mitään naamiaismenoa. Mutta poikien ja tyttöjen tuuheita, pyöreitä päitä, punaisia poskia, sekä hyvinvoipia miehiä ynnä komeita vanhuksia, ja kaikki vaan iloisia naamoja, ja kuinka he osaa ottivat sen herransa herruudesta, joka heidän keskessään riemuitsi Luojan luomalla mannulla!
YRJÖ. Hän on ollut semmoinen herra, kuin tekin.
GÖTZ. Eikö meidän sopisi toivoa, että semmoisia ruhtinaita voisi olla hallitsemassa useitakin yht'aikaa? Että kunnioitus Keisaria kohtaan, naapurien sopu ja ystävyys, ja alamaisten rakkaus, olisi kallihin suku-aarre, mikä polvesta polveen periytyisi lapsille ja lasten-lapsille? Jokainen saisi säilyttää omansa ja enentää itsessään, sen sijaan että he nyt eivät usko itse hyötyvänsä, jos eivät turmele toisia.